Elämä on peli

Onko väärin tehdä oikein, jos tietää että se on oikein? Onko ainakin enemmän oikein tehdä oikein, jos sen tekee oikeasti omasta halustaan eikä tiedosta sen olevan oikein? Onko yhtä oikein tehdä oikein omasta halustaan, jos sen halun taustalla on tietoisuus siitä että se on oikein?

Asioiden tiedostaminen on ristiriitainen juttu. Tieto lisää tuskaa, sanovat, ja herkästi se niin onkin. Tiedostaminen voi lisätä tuskaa esimerkiksi, jos tiedostaa kuinka hävyttömän määrän globaalia riistoa ja epäoikeudenmukaisuutta meidän nykyisen elintasomme ylläpitäminen edellyttää. Tieto voi lisätä tuskaa myös, jos tiedostaa toimivansa periaatteidensa vastaisesti.

Tiedostaminen aiheuttaa monimutkaisuutta myös esimerkiksi sosiaalisissa suhteissa. Tuntuu jotenkin oikeammalta, jos on sosiaalinen ihan spontaanisti sen kummemmin ajattelematta ja tekee vain mikä tuntuu hyvältä tai oikealta. Mutta entä jos alkaa tiedostaa sosiaaliseen elämään vaikuttavia yleensä tiedostamattomia motiiveja. Jos esimerkiksi alkaa tiedostaen kysellä tarkentavia kysymyksiä hiljaisen kaverin puheenvuoron jälkeen – hävyttömänä tausta-ajatuksena saada kaveri kokemaan olonsa kiinnostavaksi ja arvokkaaksi vaikka oikeasti ei olisi kiinnostanut. Tai entä jos tiedostaen katsoo ihastuttavaa tyttöä silmiin ja hymyilee erityisen leveästi tämän puhuessa – kierona tarkoituksena saada tyttö kokemaan olonsa viehättäväksi ja imarrelluksi sekä törkeänä pyrkimyksenä synnyttää positiivisia mielikuvia itsestä tytön mielessä.

Myös urakehitykseen ja tutkimusmaailman liittyy paljon tietoisen ”oikein” toimimisen mahdollisuuksia. Monet näistä elementeistä ovat tietysti läsnä myös muilla urilla. Esimerkkejä on tullutkin jo aiemmissa postauksissa, mutta kerrataan vähän tästä näkökulmasta. Ensinnäkin työhakemusta kirjoittaessa voi lukea oppaita siitä miten kirjoitetaan hyvä hakemus ja annetaan positiivinen vaikutelma – aika huonosti tehty, vai mitä. Sitten ennen hakemuksen lähettämistä voi olevinaan olla kiinnostunut ko. työpaikasta tai rekrytoijasta ja lähettää muka innostuneena tarkentavia kysymyksiä epämuodollisesti. Jos oikein tylysti pelaa, niin saattaa vaikka käyttää oikolukijaa vieraskielisessä tekstissä ettei antaisi itsestään realistisen huonoa kuvaa vaan vähän silottelisi.

Verkostoituminen on yksi käsittelemäni ilmiön suuria ilmentymiä. Pitäisikö tutustua tuohon ihmiseen? Olisiko siitä hyötyä? Mitä jos tekisi mieli tutustua ja lisäksi vielä tietää että siitä olisi hyötyä: onko väärin tutustua vähän innokkaammin? Pitäisi kuulemma rakentaa kontakteja mahdollisimman laajasti, mutta kun sen tietää, niin onko luontaisen kaikesta-kiinnostumisen ja puheliaisuuden toteuttaminen vähän saastaista?

Entäs sitten julkaiseminen ja tutkiminen ylipäätään. Eikö ole vähän väärin valita kahden kiinnostavan projektin väliltä vain sillä perusteella että toisen saa helpommin julkaistua? Onko kyseenalaista tehdä yhteistyötä vähän epäkiinnostavassa projektissa, koska haluaa avata yhteydet ja uskoo että niistä voisi olla hyötyä esimerkiksi kiinnostavampien projektien tai vaikkapa maantieteellisesti houkuttelevan työpaikan kannalta?

Onko väärin ajatella elämää pelinä? Ei minusta.

Koska en halua ajatella että tiedostamiseni tapa olisi väärin.

PS. Ei, en todellakaan aina pelaa, mutta huomaan kyllä pelillisiä elementtejä lähes kaikilla elämän osa-alueilla.

2 Replies to “Elämä on peli”

  1. Hyvä kirjotus petteri. ”Pelaaminen” on erityisen kivaa jos päämäärät on hyviä, esim. saada toinen tuntemaan itsensä tärkeäksi.
    Asiasta hieman ohi, ”pelaan” itse joskus erityyppistä peliä. Haluan saada itseni tekemään jotain, ni käytän niin sanottua ”choice architecturea”, jossa järjestämällä ympäristö tietyllä tavalla, teet tiettyjä asioita ihan tiedostamattani tai ainakin helpommin. Esim. Syön aamupalaa helpommin jos puuropaketti on tietyssä paikassa tai meen salille jos salivaatteet sattuu helposti osumaan silmään. Luen todnäk kirjaa bussimatkalla suht vaivattomasti jos oon laittanut sen mun takin taskuun. Se on kans hyvä peli. (Se toimii muihinkin. Ns. canvas strategy: vie ihmisille kankaita ni ne alkaa jossain vaiheessa maalata.)
    Mutta tämmöstä. Vähän offtopikkia.

    1. Kiitos! Ei lainkaan offtopicia. Pelaaminen on vähän kuin yleistyökalu, jota voi käyttää hyvään tai pahaan. Se on näppärää kun voi peluuttaa ittensä tekemään herkemmin oikeita valintoja. 🙂

Vastaa käyttäjälle Petteri Karisto Peruuta vastaus