Hakuprosessin aikana elämässämme tapahtui tietysti valtavasti muitakin asioita kuin vain työnhakua. Esikoisemme oli syksyllä aloittanut päiväkodin ja pääsimme jatkamaan opintojamme hieman entistä vapaammin. Valmistumisessa riittikin työtä.
Minä jatkoin gradun tekemistä kesätyöharjoitteun pohjalta ja samalla tutustuin tieteellisen artikkelin valmisteluprosessiin. Myös Annika suoritti viimeistä lukukautta kursseja. Siirto-opiskelijana hänen valmistumisvaatimuksissa oli todella heikon opinto-ohjauksen ansiosta aika paljon epäselvää ja muun muassa viimeinen harjoittelu siirtyi poikkeuksellisesti tammikuulle. Hän panosti siis syksyllä graduun hieman ylimääräistä ja otti sitten kuukauden luovan tauon gradusta vuoden aluksi. Harjoittelun lopussa toisen lapsemme laskettuun aikaan oli enää kaksi kuukautta. Sitten tiukka loppukiri gradun ”viimeistelemiseksi” ja lopullinen versio lähti tarkistukseen vain kaksi viikkoa ennen syntymäpäivää. Viimeisen pakollisen suorituksen hän palautti vielä viikon myöhemmin.
Kun Annika pyrki synnyttämään gradunsa ennen toista lastamme, minä kevensin omaa opiskelutahtiani ja huolehdin muusta elämästä mahdollisimman paljon. Kun sitten perheen ensimmäinen gradu ja toinen lapsi olivat onnellisesti syntyneet, minä aloin panostaa täysillä omaan valmistumiseeni. Tiukat laskelmat viimeisen viimeisistä deadlineistä osoittivat että gradun täytyy palautua toukokuun viimeisellä viikolla.
Samaan aikaan järjestelimme muuttoa Sveitsiin. Muuttoajankohdaksi varmistui kesäkuun alku ja Annika ja lapset tulisivat pari viikkoa minua myöhemmin, jotta rokotukset tuoreimmalle perheenjäsenelle hoituisivat näppärästi Suomessa. Totesimme järkevimmäksi vaihtoehdoksi kuljettaa koko pieni omaisuutemme tänne, jotta elämän aloittaminen uudessa paikassa olisi mahdollisimman helppoa. Kävin lentämällä Sveitsissä 23 tunnin vierailun allekirjoittamassa onnekkaasti löytämämme asunnon paperit. Sähköisiin yhteyksiinhän ei täällä liikaa luoteta. Annika pakkaili tavaroitamme pikkuhiljaa laatikoihin ja minä valmistelin papereita tavaroiden ja ihmisten siirtämiseksi.
Toukokuun puolivälin jälkeen sain gradun aikalailla pakettiin ja palautin sen tarkastettavaksi. Sitten lähdin viikoksi kertausharjoituksiin – oi sitä maanpuolustustahtoa. Annika järjesteli perheenjäsenten ja sukulaisten avulla kotimme lähes pakettiin. Harjoitusviikon jälkeen pakkasimme yhdessä vielä kaksi päivää ja sitten rekka ajoi pihaan. Ihanat ystävämme tulivat auttamaan asunnon siivoamisessa ja tavaroiden nostamisessa kyytiin. Muuttopäivän iltana menimme Helsingissä asunnottomina hotelliin yhdeksi yöksi, jonka jälkeen Annika suuntasi lasten kanssa vanhempiensa luokse ja minä jäin vielä Helsinkiin hoitamaan viimeiset valmistumispaperit. Gradun arvostelun saavuttua piti vielä anoa opintokokonaisuudet, metsästää muutamia allekirjoituksia ja toimittaa viimeistellyt lomakkeet kansliaan. Sitten lähdin Sveitsiin – uuteen kotiimme.
Melko ruljanssi! Heikompaa ois hirvittäny.
Joo, jälkeenpäin näyttää aika kauheelta, mut siinä tilanteessa vaan teki mitä tarvi tehdä. Oli varmaan helpompaa uskoa selviävänsä kun ei tienny mitä on tulossa. 😀 Nyt maasta muuttaminen hirvittää paljon enemmän.