Lajikesekoitukset toimivat tautien vähentämiseen, ja muuhunkin, erittäin hyvin. Ovat toimineet jo vuosikymmeniä ja toimivat edelleen.
Kun kävimme vuosi sitten Tunisiassa, pääsimme mukaan hienoon projektiin. Paikalliset tutkijat professori Sarrah Ben M’Barekin (kuvassa) johdolla olivat istuttaneet durumvehnän lajikesekoituksia testatakseen niiden toimintaa voimakkaan tautipaineen alla. He kiinnostuivat käyttämästämme kuva-analyysimenetelmästä tautitasojen mittaamiseksi ja halusivatkin meidät mukaan yhteistyöhön. Niinpä saimme kiinnostavaa dataa yhdestä tautiherkästä ja kahdesta taudinkestävästä lajikkeesta, sekä niiden sekoituksista.
Tautiherkkä lajike, Karim, on vanha, mutta edelleen paikallisten vilejlijöiden suosiossa erilaisista syistä johtuen. Uusien lajikkeiden päätyminen käyttöön on ollut hidasta. Nyt testasimme mitä tapahtuu, jos tuohon vanhaan suosikkiin sekoitetaan eri määriä taudinkestäviä uudempia lajikkeita (Salim ja Monastir). Kaikissa käsittelyissä herkkää Karim-lajiketta oli joko 0%, 25%, 50%, 75% tai 100%. Tuota täydennettiin lisäämällä loppuosa joko Salimia tai Monastiria, tai näiden sekoitusta 50-50 suhteella.
Kun tautitasoja mitattiin kasvukauden loppupuolella tärkeistä ylimmistä lehdistä (ylin – lippulehti, ja sitä seuraava lehti) huomasimme, että uudet lajikkeet todella toimivat.
Lisäksi huomasimme että lajikesekoitukset toimivat jopa yllättävän hyvin. Kun yhdistimme datan eri käsittelyistä sen mukaan kuinka paljon niissä oli tautiherkkää Karimia, saimme erittäin selkeän lopputuloksen.
Jo 25% taudinkestävää lajiketta herkän seassa laskee tautipaineen yhtä alas kuin tuo taudinkestävä lajike yksin kasvaessaan.
Siispä sekoittamalla vähänkin uutta lajiketta vanhan sekaan voisimme kontrolloida tautia ja saada myös satohyötyä (selvitimme myös tämän).
Alussa mainitsin että tällainen lajikesekoitusten toimivuus on ollut tunnettua tietoa ja vuosikymmeniä. Vuonna 1981 Jeger ja muut julkaisivat tutkimuksen erään toisen taudin torjumisesta lajikesekoituksilla ja kirjoittivat: ”The presence of even 25% of a resistant cultivar in a susceptible stand reduced disease levels effectively to that found in the resistant pure stand.” Jep. Täsmälleen sama tulos.
Nyt kun vain saataisiin systeemiä muutettua niin että tämä tieto alkaisi hyödyttää maanviljelyä. Siinä taitaakin olla sarkaa. 🙂
PS. Tuliko muuten yllätyksenä että vehnää on useita eri lajikkeita? Itselleni tuli, silloin kun aloitin väitöskirjani tekemisen. Ehkä kysyttäessä olisin arvannut ettei kaikki ole identtistä, mutta ei sitä normaalisti tiedostanut. Lajikkeiden kirjo on sitäpaitsi aivan hämmästyttävä. Ensimmäisessä projektissani tutkimme 335:n a) eurooppalaisen b) eliitti c) syysvehnälajikkeen vastutuskyä. Eurooppalaisia syysvehnälajikkeita on markkinoillakin paljon enemmän kuin nuo, ja sitten markkinoilta poistuneita valtavasti lisää. Lisäksi tulevat kaikki kevätvehnälajikkeet. Ja tässä puhuttiin vasta leipävehnästä – durumvehnä ja muut tulevat vielä siihen lisäksi. Aikamoista.