Tautipopulaatio muodostuu yksilöistä. Siinä se, voit lopettaa lukemisen.
Tämä ensikuulemalla hyvin yksinkertainen ja triviaaliltakin vaikuttava asia todellakin tuntuu merkittävimmältä väitöskirjatyön aikana oppimaltani asialta. Sen merkitys ei kuitenkaan ole siinä itessään vaan tajunnassa, jonka tuon tiedon sisäistäminen avaa.
Ihmisillä taitaa olla taipumus kohdella oman ryhmänsä jäseniä (esim. suomalaiset) yksilöinä, mutta vieraan ryhmän jäseniä massana (esim. afrikkalaiset). Lajitovereidenkin kohdalla näkyvä ilmiö on ehkä vielä vahvempi toisten lajien kohdalla. Tyyliin: lokki on lokki. Tosiasiassa monet lajit ovat vähintään yhtä monimuotoisia (vaikkapa geneettisesti) kuin ihmiset. Monet lajit lisääntyvät vain suvullisesti, jolloin jälkeläinen perii molemmilta vanhemmiltaan puolet kromosomeistaan ja on yhtälailla ainutlaatuinen yksilö kuin kuka tahansa ihminen.
Tietenkään tämä ei ole koko totuus eikä kuva ole näin yksinkertainen. Monet lajit lisääntyvät myös klonaalisesti tai jopa vain klonaalisesti. Monien lajien sisäinen muuntelu on hyvin pientä, niin että geneettisen materiaalin uudelleen järjestyminen ei aiheuta merkittäviä laadullisia muutoksia. Monien lajien kohdalla nämä ominaisuudet vaihtelevat ajasta ja paikasta riippuen. Myös monet tavalliset taudit ovat enemmän tai vähemmän klonaalisia. Vaikkapa influenssasta tulee tyypillisesti yksi tai kaksi erilaista tautilinjaa, jotka kiertävät aikansa ja näin kaikki samalla alueella samaan aikaan sairastuneet saavat todennäköisesti identtisen taudinaiheuttajan.
Kuvaa vääristää myös ihmisten aiheuttama monimuotoisuuden kahlitseminen. Esimerkiksi moniin metsiin istutetaan vain yhtä puulajiketta, kloonia. Samoin pelloille kylvettävä vilja on yleensä vain yhtä lajiketta ja jokainen korsi on geneettisesti identtinen naapureidensa kanssa.
Maatalouden monimuodottomuuden vastapainoksi monet maataloutta kiusaavat taudit ovat monimuotoisia. Tutkimusryhmämme lempilapsen, harmaalaikkua aiheuttavan Zymoseptoria triticin, populaatiot ovat erittäin monimuotoisia. Olemme arvioineet että pienellekin pellolle iskee helposti miljoonia erilaisia genotyyppejä samasta taudista. Käytännöllisesti katsoen jokainen yksittäinen infektiotapahtuma on ainutlaatuisen yksilön aiheuttama. Jopa samalta tautilaikulta (1cm x 2cm) voidaan usein löytää täysin erilaisia yksilöitä.
Tämä taudin monimuotoisuus täytyy ottaa huomioon taudin torjunnassa. Keinot, jotka toimivat muutamia yksilöitä tai jopa lähes kaikkia vastaan, voivat osoittautua nopeasti huonoiksi. Nimittäin, jos laajoilla alueilla käytetään samoja torjuntakeinoja (lajike + torjunta-aine), kuten yleensä tehdään, niin luodaan valtava kilpailuetu niille muutamille tautiyksilöille, jotka kykenevät selviytymään torjuntayrityksistä. Ajattelemattomalla toiminnalla tehokkaatkin keinot voidaan tuhota muutamassa vuodessa, kun luodaan optimaaliset olosuhteet ikävimpien tautiyksilöiden lisääntymiselle. Tämän monimuotoisuuden ymmärtäminen ja torjunnan soveltaminen monimuotoiseen tautipopulaatioon on yksi iso motivaatio suuren sienikokoelmamme keräämisen taustalla.