Mitä on tutkiminen?

– ”Isi, mitä sun työ on?”
– ”Mä oon tutkija.”
– ”Mitä se on?”

– ”Mitä sä teet työkses?”
– ”Mä oon tutkija.”
– ”Ai, minkä alan?”

– ”Mä oon tutkija.”
– ”ok…”

– ”Mä oon tutkija.”
– ”Mitä sä siis teet?”

– ”Mitä se tarkoittaa?”

– ”Miten susta tuli tutkija?”

– ”Miks sä tutkit sitä?”

– ”Minkälainen sun työpäivä on?”

– ”Mitä merkitystä sun työllä on?

Lapsena, kun kaikki oli helppoa ja yksinkertaista, ammatit oli selvästi määriteltyjä ja oli jokin käsitys siitä mitä eri ammateissa tehdään. Poliisi ottaa kiinni rosvoja, palokunta sammuttaa tulipaloja, opettaja opettaa oppilaita, kauppias myy tavaroita. Myös tutkijalle oli jossain määrin selkeä tehtävä – etsiä uutta tietoa – vaikkakaan sitä ei kovin syvällisesti ymmärtänyt. Kuva eri ammateista on monipuolistunut ja tarkentunut aikuistumisen myötä, mutta tutkijan tehtävään en oikein vieläkään osaa antaa kuin epämääräisen ylätason vastauksen ”tutkia jotain” tai vaihtoehtoisesti liian yksityiskohtaisia nippeleitä. Tyydyttävän vastauksen antaminen tuntuu olevan haaste muillekin. Tutkijuus on aina ollut jotenkin mysteeri.

Yritän tässä blogissa avata tutkijan arkea, niin että lukija voi itse muodostaa kuvan tutkijan työstä – ainakin tämän yhden tutkijan. Kerron myös miten olen päätynyt tutkijaksi ja avaan tutkimusaiheitani mahdollisimman yleistajuisesti. Aiheet varmaankin tulevat laajenemaan myös tutkimuksen merkitykseen yleisesti ja erikseen, tiedepolittiikkaa ja muuhun kiinnostavaan, jollain tapaa tutkijuuteen liittyvään.

Koen lähes päivittäin hienoja hetkiä oivallusten ja uuden oppimisen parissa. Toivon, että voin jakaa näitä hetkiä lukijan kanssa ja samalla lisätä ymmärrystä tutkimistani asioista. Toivon kirjoittamisen auttavan minua kertomaan työstäni olennaisia mutta riittävän yksityiskohtaisia piirteitä. Toivon myös oppivani puhumaan ja kirjoittamaan tutkimusaiheistani suomeksi. Tällä hetkellä sujuva keskustelu työstäni suomeksi on haastavaa, koska olen oppinut suurimman osan erikoisosaamisestani englanniksi. Käytännössä joudun simultaanitulkkaamaan omia ajatuksiani puheeksi, mikä on turhauttavaa sekä kuulijalle että puhujalle. Voin olla tyytyväinen sitten, kun kykenen selittämään työni lapsilleni niin että he kokevat ymmärtävänsä sen.

Pyrin postaamaan lyhyitä tekstejä säännöllisesti: harvemmin kuin kerran päivässä, useammin kuin kerran kuussa. Toivon, että sinä lukija kommentoit postauksia matalalla kynnyksellä ja ohjaat minua käsittelemään kiinnostavia aiheita.