Edellisen tekstin jälkeen on ollu ihmeellisen hyvää pöhinää töissä. Paljon kivoja juttuja ja alkaa tuntua taas että pidän työstäni. Sitä ehtikin jo kaivata. Yritän ensi viikolla kirjoittaa vähän lisää työasioista, ennen lomaa, mutta tänään jatkan vielä kahdesta asiasta, jotka toivat iloa elämään synkkinä talvi- ja kevätkuukausina
Hapanjuurileipää
Ensimmäisenä leipomusinnostus. Jälleen kerran kavereiden vaikutteiden pohjalta päätin työntää näppini hapanjuuritaikinaan. Annika on jo pitkään pitänyt sekä ruis- että vehnähapanjuurta jääkaapissa ja välillä niillä leiponut leipää. Minä lähestyin aihetta tyylilleni ominaisesti katsomalla noin 10 tuntia youtube-videoita ja opiskelemalla ”oikean” tavan tehdä hapanjuurileipää. Muutamien yritysten jälkeen löytyi resepti ja prosessi johon olemme erittäin tyytyväisiä. Parasta leipää mitä olemme syöneet!
Resepti – pöllönvarma
- 800g jauhoa (tämä on keskeinen numero, tämä määrittää taikinan koon, ei neste)
- 320g täysjyvävehnäjauhoa (40% jauhosta)
- 480g ”tavallista” vehnäjauhoa (60% jauhosta)
- 560g vettä (70% jauhosta)
- 160g pöhisevää juurta (20% jauhosta)
- 8-12g suolaa (1-1.5%, vaikka monet suositteleekin 2%)
Juuri
Juuri aloitetaan hapattamalla jauhoja erilaisilla yksinkertaisilla keinoilla. Me saimme ruisjuuren ystävältä ja jatkoimme siitä osan vehnäjuureksi ”ruokkimalla” vain vehnällä rukiin sijasta. Erittän ihastuttavan ohjevideon voi katsoa vaikka tästä: https://www.youtube.com/watch?v=_q61EdnpxuY. Samalla kanavalla on paljon positiivista leivontasisältöä. (Pro-tip: youtubessa toistonopeutta voi muuttaa asetuksista. Jos kieli on haastavaa: hidasta, jos tempo on tylsää: kiihdytä)
Juuri pidetään joko pöydällä tai jääkaapissa. Sieltä otan 60g juurta erilleen ja lisään 60g vettä sekä 60g jauhoa (joskus 30 ruista, 30 vehnää). Tämä alkujuuri saa pöhistä purkissa pöydällä kaksinkertaiseen tilavuuteen, että se on varmasti aktiivinen. Sitten se lisätään taikinaan.
Veden ja jauhon voi sekoittaa noin tunnin etukäteen (autolyysi) – ja sitten sopivalla hetkellä kun juuri on polleana, lisätään juuri ja suola.
Perusprosessi
Sekoittamisen jälkeen vaivataan taikinaa noin 8-10 minuuttia, kunnes se läpäisee ”ikkunankarmitestin”. Varovasti venyttelemällä taikinasta tehdään kalvo, jonka läpi valo kuultaa, ilman että taikina repeää. Jos repeää, lisää työtä. https://www.youtube.com/watch?v=rHgtvDMrffc. Tämän vaiheen pointtina on luoda taikinaan sitko, elikkäs proteiiniverkko joka pitää taikinaa muodossa.
Taikinan annetaan mytiä huoneen lämmössä (tai vaikka uunissa lamppu päällä – lamppu lämmittää uunia kummasti) noin kolmisen tuntia, joskus viisikin, että taikina on jälleen noin kaksinkertainen. Älä hätäile. Hätäilemälläkin maistuu tosin hyvältä, mutta rakenne paranee. Tämän vaiheen pointtina on hapattaa koko taikina, niin että koko taikina on ”juurta”. Pointtina EI ole tehdä taikinasta ilmavaa, vaikka sitä siinä myös tapahtuu.
Turvonnut hapantunut taikina muokataan leiviksi, tuosta reseptistä tulee kaksi hyvän kokoista mölliä. Muokkauksen alussa taikinaa litistetään ja nuijitaan, ei mitenkään erityisesti, vaan siinä ohessa, niin että enimmät isot kuplat katoaa. Sitten jaetaan kahtia, muotoillaan palloksi, annetaan levätä 15-45 min, ja muotoillaan lopulliseen muotoon. Tämän vaiheen pointtina on luoda leivän muoto ja rakenne. Leipää muotoilemalla taikinan sisäinen sitko järjestetään sopivaan muotoon niin että leivän kohotessa sitkon kuminauhat venyvät ja pitävät muodon kauniina. Esimuodon pointtina on mahdollistaa suurempi määrä muotoilua. Leivän muotoa ja pintaa ei voi ”kiristää” ensimmäisellä ajolla kovin paljoa, tai se repeää. Esimuoto antaa vähän muotoa, sitten lepo rentouttaa taikinan, ja sitten voidaan uudelleen kiristää lopulliseen muotoon. (Pro-tip: taikinamöntissä tulee olla aina tahmea pohja ja liukas pinta. Ei tasalaatuinen klöntti) https://www.youtube.com/watch?v=d5Yqi7uu8s8
Leipä kipataan kohotuskoriin katolleen, muodon säilyttämiseksi. Asian ajaa aivan hyvin vaikka tavallinen pieni leipäkori tai syvä lautanen, jonka päälle leivinliina suojaksi ja reilusti jauhoa pintaan. Riisijauholla saa paremman tuloksen, koska se ei fuusioidu osaksi taikinaa ja muutu tahmaiseksi, toisin kuin vehnäjauho. Mutta onnistuu vehnälläkin. Taikinan annetaan kohota jälleen kaksinkertaiseen tilavuuteen. Tämän vaiheen pointtina on antaa hapantuneen taikinan happamuuden pöhistellä taikinan sisään mukavasti kuplaisuutta ja makua, samalla säilyttäen leivän muoto.
Lopuksi leipä kumotaan korista pellille, tehdään halutessa viiltoja pintaan kohoamisen ohjaamiseksi (ettei leipä räjähdä kyljestä vaan pullistuu kauniisti ylös) ja paistetaan. Minä paistan yleensä 20min kosteassa 240 asteisessa uunissa ja sitten 20 min kuivassa 210 asteisessa. Ei sen niin väliä, kosteus vähän parantaa kohoamista uunissa kun ei pinta kovetu liian pian. Leivän saa paistaa TOSI tummaksi verrattuna hiivaleipään, koska juuri tuottaa taikinaan runsaasti ruskettuvia aineksia, jolloin pinnan väri tummuu voimakkaasti. Tämän vaihteen pointtina on paistaa leipä.
Lopun jälkeen, leipää EI LEIKATA kuumana ja höyryävänä. Leivän annetaan jäähtyä vähintään tunti, mielellään kolme, parhaimmillaan 12, jotta kosteus tasaantuu ja sitoutuu leipään (eikä pamahda taivaalle höyrynä) ja jotta leivän maku jää sisään leipään (eikä pamahda taivaalle höyrynä). Tämän vaiheen pointtina on maksimoida leivän maukkaus ja säilyvyys. Rauhassa viilennetty leipä säilyy pöydällä pehmeänä ja kosteana rapean kuorensa sisällä ilman pussiakin pari päivää. Taikinan kosteus on nimittäin selvästi suurempi kuin tavallisessa hiivaleivässä. Mutta ihmeissäni olen jos se todella siinä säilyy kaksi päivää eikä katoa parempiin suihin.
Sirkushuveja
Jälleen syytän kavereita: olen viihdyttänyt itseäni modernilla gladiaattoriviihteellä viime syyskuusta alkaen aika paljon. Olen nimittäin pelannut peliä nimeltä Counter-Strike: Global Offensive (CS:GO). Kaikki alkoi kun ensimmäistä kertaa elämässäni hankin tietokoneen jolla todella pystyy pelata edes jotain – tietysti siis työkäyttöön hankittu… Raskaat simulaatiot vaatii hyviä komponentteja. 😀 Plantaarifaskiitin ahdistamana urheilu ja sen tarjoamat endorfiinipaukut olivat vielä kaukaisena haaveena tulevaisuudessa, joten e-sports tuli todellakin tarpeeseen.
CS on taktinen ammuskelupeli, jota pelataan viiden hengen joukkueissa. Tiimityöskentely on jo perustasollakin tärkeää, joten kavereiden kanssa pelaaminen on erinomaista. Samalla tulee mukavasti rupateltua kuulumisiakin. Erittäin arvokasta tällaiselle yhteisön etäjäsenelle. Pelin tarkoituksena on ”terroristitiimillä” asettaa pommi toiselle kahdesta kohdealueesta ja ”erikoisjoukoilla” puolustaa alueita. Kierrokset kestävät lähtökohtaisesti noin kaksi minuuttia, jonka aikana terroristien pitää asettaa pommi, tai he häviävät. Pommi tikittää noin 40s, jonka aikana erikoisjoukkojen pitää purkaa pommi. Kierroksen voi voittaa myös tappamalla vastustajajoukkue, terroristina jos pommi räjähtää vaikka koko tiimi olisi kuollut tai erikoisjoukoissa jos pommi puretaan (riippumatta tapoista).
Yhdessä pelissä on kaksi 15 kierroksen puoliaikaa, jolloin pelataan eri puolilla. Ensimmäinen joukkue joka voittaa 16 kierrosta voittaa pelin. Keskeinen elementti pelissä on taloushallinto: voitoista ja tappioista saa eri määrän rahaa, samoin kuin tapoista ja pommimanöövereista. Rahalla ostetaan parempia aseita, kranaatteja, savuja ja suojavarusteita. Varustuksen laatu on niin merkittävää, että joukkueen kannattaa joko ostaa tai ”säästää” aina yhdessä, jolloin varusteisiin ei hukata varoja huonon oston kierroksella kun voittomahdollisuus on joka tapauksessa heikko.
CS on ollut suosituimpia ammuskelupelejä jo kahden vuosikymmenen ajan. Syitä suosiolle ovat erittäin toimiva pelimekaniikka, yhteisön mielipiteiden kuunteleminen ja pelin kehittäminen, hyvin tasapainotetut joukkueet ja varusteet, sekä erittäin toimiva ranking-systeemi ja pelihaku (match making) joka tarjoaa jokaiselle vauvasta vaariin sopivaa kilpailullisuutta.
