Alkukesästä alkaen ollut vähän parempia pöhinöitä työasioissa. Merkittävimmäksi positiiviseksi tekijäksi sanoisin tunteen siitä, että jotain kiinnostaa mitä minä teen. Hehe. Toistaiseksi en ainakaan ole siis saavuttanut itsenäistä varmaa tunnetta siitä, että työni on riittävän tärkeää. Mutta se tunne on tulossa, kuten alla kerron.
Alkukesällä hain ensimmäistä vakituista työpaikkaani: kasvinterveyden professorina Luken Jokioisten tutkimusasemalla. Pääsin 18 parhaan joukkoon! Tai siis, olin 18 hakijan joukossa… Uskomatonta kyllä, en tullut valituksi edes kolmen haastateltavan joukkoon 😀 No joo, vaatimukset oli selvästi meritoituneemmalle senioritutkijalle, mutta ajattelinpa harjoituksen vuoksi hakea ja kyllä siitä hyötyä oli. Tuntui hyödylliseltä kirjoittaa selväsanaisesti mitä haluan uraltani, mitä haluan tutkia, mitä haluan saavuttaa.
Tutkimusprojektienkin suhteen on ihan hyvä fiilis. Kaksi artikkelia on aikalailla viimeistelyä vaille valmiita väitöskirjatöiden pohjalta. Wolbachia-projekti etenee hiljalleen ja sain siitä mukavasti palautetta. Myös toinen postdoc-projekti, ”sex-biased dispersal consequencies” eli sukupuolittuneen leviämisen ekologisia vaikutuksia, on ihan hyvissä kantimissa ja kiinnostaa!
Uusimpana innostimena onkin sitten todella jännittävää juttua! Valmistelen hakemusta Suomen Akatemialle kolmen vuoden postdoc-projektia varten. Rahoitus kattaisi siis minun palkan ja jonkin verran tutkimuskuluja. Tutkimusprojektin aihe on mielestäni aivan huikea: viljalajikeseosten käyttäminen kasvitautien torjuntaan (ja kaikenlaiseen muuhun) Suomessa. Tämän projektin kanssa tuntuu että olisin saavuttamassa tilannetta, jossa oma tutkimus ja työ tuntuisi erittäin tärkeältä ja sisäinen motivaatio on todella korkea. Toivotaan siis että vajaan 10% mahdollisuus rahoitukseen realisoituu. Samoilla linjoilla haetaan kyllä rahoitusta muualtakin, jos tuo ei tärppää, koska aihe kiinnostaa.
Suunnittelen projektia yhdessä Anna-Liisa Laineen kanssa ja kenttäkokeita olisi tarkoitus tehdä paitsi Helsingin yliopiston tutkimuspelloilla Viikissä, myös Carbon Action verkoston tutkimustiloilla ympäri Suomea. Olisi aivan uskomattoman upeaa päästä työskentelemään innovatiivisten ja ennakkoluulottomien viljelijöiden kanssa: kehittämään ratkaisuja, jotka toimivat käytännössä ja helpottavat viljelijän arkea. Tässä alkaisi olla lähellä se mitä haluan saavuttaa: tuottaa työlläni jotain konkreettista hyvää. 🙂