Tohtoriutuminen tuntuu mukavalta

Huomenna tulee täyteen viikko väitöskirjan palauttamisen takarajasta. Tuntuu uskomattomalta, että nyt väitöskirja on jätetty arvosteltavaksi ja että käytännöllisesti katsoen olen jo saavuttanut tuon tavoitteen, joka kolme vuotta sitten tuntui hyvin epämääräiseltä ja kaukaiselta. Onnistuin myös hämmästyttämään itseni, ja muutaman muunkin, palauttamalla väitöskirjan jo keskiviikkona, vaikka takaraja oli sunnuntaina. Olen äärimmäisen onnellinen siitä, että väitöskirjaprojektini loppua ei ole leimannut se kiire, stressi, paine ja ahdistus, mikä niin usein tuntuu kuuluvan tohtoriutumiseen.
Olen ollut todella onnekas, että nämä projektit ovat sujuneet niin mukavasti eikä suurempia epäonnistumisia ole sattunut kohdalle. Tämän sujuvuuden vuoksi voin väitellä jo nyt, idealistisen kolmen vuoden rajan kohdalla, vaikka suurin osa väitöskirjoista taitaa mennä yli nejän vuoden yliopistossamme. Iso kiitos tästä kaikesta kuuluu ohjaajalleni Alexeylle, joka on alusta asti suhtautunut minuun todella kannustavasti ja rohkaisevasti. Olen kokenut saavani häneltä jatkuvasti tukea sekä ideoilleni että omalle itselleni.

Väitöskirjani on nk. artikkeliväitöskirja eikä monograafi. Siis, kirja koostuu luvuista, joista jokainen on tarkoitus julkaista erillisinä tutkimusartikkeleina, ja nämä on paketoitu kirjoittamalla yhteinen johdanto alkuun ja pohdinta loppuun. Monograafi muistuttaa enemmän perinteistä kirjaa, jossa on yhtenäinen rakenne alusta loppuun, kun artikkeliväitöskirjassa jokaisella luvulla on oma johdanto, keskiosa ja pohdinta. Väikkärini luvuista kaksi on jo julkaistu journaaleissa (lehtikeräykset ja tartuntatehokkuus, artikkelit täällä ja täällä) ja kahden valmistelu vertaisarviointia varten on loppusuoralla (leviämiskoe ja lajikesekoitus). EDIT 5.6.19, uudemmat bloggaukset leviämiskokeesta ja lajikesekoituksista.

Väitöskirjani tarkastuksesta vastaavat ohjaajani Alexey Mikaberidze ja Bruce McDonald, sekä ulkopuolisena opponenttina Emerson Del Ponte Brasiliasta. Tarkastukseen piti varata aikaa vähintään kuukausi, joten viime sunnuntain takarajasta voidaan laskea väitöstilaisuuden päivämääräksi 19. kesäkuuta. Väitöstilaisuus Sveitsissä, ainakin ETH:lla, on hyvin epämuodollinen ja enemmänkin vain muodollisuus. Koko tilaisuus kestää noin tunnin: ensin minä esittelen työtä noin 20 minuutin ajan ja sitten keskustelemme noin 40 minuuttia. Tilaisuuden lopuksi arvioijat keskustelevat hetken työstä keskenään, jonka jälkeen professori julistaa joko hyväksyvän tai hylkäävän päätöksen oman mielensä mukaan. Positiivisen tuloksen jälkeen siirrytään perinteiseen kollegoiden järjestämään toiseen koettelemukseen (second exam) ja sitten juhlimaan. Lähetän koko tilaisuuden suorana nettiin, todennäköisesti twitterissä (voi katsoa ilman tunnuksia/sovellusta). Linkki taikka ohjeet ilmestyvät blogiin joitakin päiviä aiemmin.

Väitöskirjan lähettämisen jälkeenkin on jo ehtinyt tapahtua paljon. Maanantaina tapasin skype-palaverissa erikoistutkija Marja Jallin ja väitöskirjan tekijöitä Luonnonvarakeskuksen kasvinterveyden osastolta. Tiistaina lähdimme työkavereiden kanssa konferenssiin Dubliniin, josta palasimme perjantaina. Kerron lähiaikoina tarkemmin konferessin annista sekä tiivistelmää väitöskirjastani.

Vastaa