Olen saanut seurata hyvin läheltä tutkimusyhteisön rakentamista aivan alkaen pohdinnoista onko tutkijoita tarpeeksi, onko yhteisöstä hyötyä, jaksaako kukaan toimia yhteisön hyväksi jne. Tähän päivään mennessä konkreettisimmat tulokset tutkijayhteisömme rakentumisesta ovat nettisivumme septoria-tritici-blotch.net sekä twittertili STBnet.
Tutkijayhteisö josta puhun on siis kansainvälinen septorian tutkijoiden yhteisö. Yhteisön rakentaminen alkoi viime kesänä muutamien ryhmänjohtajien välisessä sähköpostittelussa. Tapaamisia oli ollut jo useampien vuosien ajan, mutta nyt yrityksenä oli saada aikaa organisoidumpaa toimintaa. Yhteydenpidon ja ideoinnin tuloksena kokoonnuimme syyskuussa Kieliin Eva Stukenbrockin ryhmän järjestämään konferenssiin koettamaan tulisiko tästä jotain. Tapaamiseen kutsuttiin sähköpostitse laajalti väkeä ja osallistujia oli useita kymmeniä. Tyypillisen tieteellisen konferenssin mukaisesti ohjelmassa oli esitelmiä ja postereita. Ehkä konferenssin suhteellisen epävirallisuuden ansiosta ohjelma oli todella onnistunut. Aina muutaman samaa aihealuetta koskettaneen esitelmän jälkeen oli varattu reilusti aikaa keskustelulle kuulluista tuloksista ja tulevaisuuden tutkimustarpeista. Ja mikä tärkeintä, aikaa oli varattu myös johdettuun keskusteluun mahdollisesti organisoitavan yhteisön roolista toiminnassamme.
Kielin konferensissa päätettiin kokoontua uudelleen vuoden päästä Zürichissä meidän ryhmämme luona. Lisäksi päätettiin luoda nettisivut, jonne koottaisiin sekä popularisoivaa tietoa septoriasta että uutisia tapahtumista ja tuoreimmasta tutkimuksesta. Nettisivujen merkitys voi olla yllättävänkin suuri. Jos sivut näkyvät hyvin esimerkiksi google-hauissa, niin aiheesta kiinnostuneet ei-tutkijat löytävät sivujemme kautta helposti tuoretta tietoa sekä tutkijoiden yhteystietoja. Toisaalta, jos kuulet tai luet jostain kiinnostavasta yhteisöstä tai yhtiöstä, niin eikö ensimmäinen lisätiedon kohde ole organisaation kotisivut. Jos sivut puuttuvat, koko organisaation olemassaolo on kyseenalainen.
Kielin konferenssin jälkeen muutaman viikon ajan jatkui vielä säännöllinen sähköpostittelu, mutta sitten arkinen työ taisi voittaa useimpien mielenkiinnon. Minä ja Daniel Croll puuhastelimme vielä nettisivujen ja twitter-tilin parissa, mutta jo joulukuuhun mennessä oli vaikeaa saada sähköpostilla tietoa muilta tutkijoilta nettisivuille lisättäväksi (kuten täältä näkee). Todennäköisesti yhteydenpito jälleen kuitenkin tiivistyy ennen ensi syyskuun tapaamista.
Nähtäväksi jää mikä rooli yhteisölle muodostuu ja riittääkö tutkijoilla motivaatiota jatkaa yhteisön ja yhteistyön organisointia. Jokaiselle erikseen se omassa kammiossa itse tehtävä työ on varmaankin kaikkein tärkeintä sekä henkilökohtaisen motivaation että urakehityksen kannalta. Yhteisön organisointiin käytetyn ajan konkreettiset hyödyt ovat aika epäselviä, joten on hyvin ymmärrettävää mikäli tämä aloite kaatuu vähitellen passiivisuuteen. Jos kuitenkin edes muutama aktiivinen yksilö jaksaa pitää toimintaa ja yhteydenpitoa yllä, niin uskon että koko septoriatutkimus ja kaikki tutkijat voivat hyöytyä. Yhteistyö, ideoiden ja tiedon jakaminen, turhan kilpailun ja päällekkäisyyden välttäminen sekä tunne joukkoon kuulumisesta, voivat mahdollistaa tehokkaampaa ja pitkänäköisempää kaikille. Toivottavasti työstämme on hyötyä ainakin muutamalle nuorelle tutkijalle, joka liittyy johonkin septoriaryhmään missäpäin maailmaa tahansa. Minä ainakin olisin kokenut tällaisen resurssin hyödyllisenä uuteen tutkimusalaan tutustuessa ja se onkin keskeisin motivaationi tälle toiminnalle.