Uusi työ – uudet kujeet

Aloitin elokuun alussa Zurichin yliopistossa postdoc-tutkijana, eli tohtorintutkinnon suorittaneena ei-itsenäisenä tutkijana. Tutkijantyössä on tyypillistä, että hyvinkin lyhyet työsuhteet ja/tai apurahakaudet seuraavat toisiaan. Jokaisessa työssä/projektissa pitäisi saada luotua jotain uutta, juuri siihen projektiin liittyvää. Toisaalta samaan aikaan pitäisi myös huolehtia pitkästä linjasta: oman tutkimuksen punaisesta langasta ja vanhojen projektien viimeistelystä, vaikka julkaiseminen kestää joskus vuosia. Niinpä työsuhteen vaihtumista leimaakin projektien harkittu lopettaminen, parhaassa tapauksessa julkaiseminen, ja uusien aloittaminen.

Minä olen erittäin onnellisessa asemassa siinä suhteessa, että sekä väitöskirjani että tämä postdoc ovat valmiiksi rahoitettuja koko ajalle. Väitöskirjalle rahoitusta oli neljäksi vuodeksi, josta käytin kolme, ja postdociin kaksi ja puoli vuotta. Ei ole lainkaan itsestäänselvää, että väitöskirjan saa tehtyä tavoiteajan puitteissa saatika että uusi työsuhde olisi odottamassa heti väittelyn jälkeen. Kuitenkin uuteen työhön, uuteen työympäristöön ja uudelle tieteenalalle hyppääminen voi olla haastavaa.

Elokuun alun jälkeen olen käytännyt suurimman osan työajastani väitöskirjaprojektien ja sivuprojektien viimeistelyyn. Saimme vertaisarviointiraportit lajikesekoituskokeen käsikirjoituksestamme. Kommentit olivat enimmäkseen positiivisia, mutta vaativat myös toisen vuoden dataa. Onneksi saimme toisenkin vuoden datan kesän lopulla, joten pääsin analysoimaan sitä. Toiseksi saimme viimeisteltyä vertaisarvioijien pyytämät muokkaukset gradustani tehtyyn julkaisuun Eva Kisdin kanssa. Lähetimme se uudelleenarvioitavaksi pari viikkoa sitten. Ja kolmanneksi saimme lopultakin valmiiksi käsikirjoituksemme leviämiskokeesta ja lähetimme sen journaaliin arvioitavaksi eilen (toivottavasti pääsemme vertaisarviointiin). Tuo käsikirjoitus on saatavilla preprintinä täällä.

Noiden viimeisteltävien omien projektien lisäksi kaksi yhteistyöprojektiamme hyväksyttiin journaaleihin viime viikojen aikana, mikä on luonnollisesti vaatinut hieman aikaani. Ensimmäisessä kerromme geneettisestä analyysistä vehnän septoria-vastutuskyvyn selvittämiseksi ( https://spj.sciencemag.org/plantphenomics/2019/3285904/ ) ja toisessa käytimme hyperspektikuvausta vehnän luonnollisen tuleentumisen erottamiseksi taudin aiheuttamasta ruskettumisesta ( https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fpls.2019.01355/abstract).

Näiden LISÄKSI siis pitäisi vielä ehtiä haistelemaan uusiakin tuulia… Olen yrittänyt muokata ajatteluani taas vähän yleispiirteisemmille teoreettisille linjoille hyvin käytännönläheisen väitöskirjajaksoni jälkeen. Olen lukenut useita artikkeleita teoreettisen evoluutiobiologian alalta ohjaajani suostusten mukaan. Parin keskustelun seurauksena paino pisteeksi näyttä muodostuvan leviäminen ja erityisesti lajin sisäiset sukupuolten väliset erot leviämisessä. Näyttääkin siltä että uusia projektejani leimaa avainsana ”sex-biased”. Leviämisen syiden ja seurausten teoreettinen tutkiminen, muodostaisi mukavasti jatkumoa maisterivaiheen kahden julkaisun kanssa, ja käsittelinhän leviämistä kokeellisesti myös väitöskirjassa. Todennäköisesti siis jotain näiltä linjoilta tulossa. Yksi pieni mallinpoikanen on jo koodissa ja ensimmäiset kuvaajat piirretty!

Vastaa