Viime viikon torstaina lensimme Alexeyn kanssa Tunisiaan konferenssiin. Konferenssin teemana oli Tunisian ja naapurimaiden pahin vehnän tuholainen: septoria. Konferenssissa oli todella mukavaa kuten tyypillistä. Tapasin useita hauskoja ihmisiä, jotka tutkivat suunnilleen samoja aiheita, joten juttua riitti. Positiivisena lisänä patologiaan oli monet vehnänjalostuksen kanssa työskentelevät osallistujat, joilta opin taas paljon ihan uutta.
Kahden päivän konferenssiosuuden jälkeen vuorossa oli vierailu Tunisian vehnäntestauskeskukseen, jossa tuhansia vehnälajikkeita testataan vuosittain erityisesti septorian vastustuskyvyn osalta. Tunisiassa viljellään lähinnä durumvehnää ja paikalliset durumlajikkeet ovat aika huonoja septoriaa vastaan. Sen sijaan leipävehnässä on resistenssiä, joka toimii hyvin Tunisiassa. Tämä näkyy selvästi kansikuvassa yllä: vihreä kasvusto on leipävehnää, ruskea durumvehnää. Kehitteillä on kuitenkin vahvemman resistenssin durumlajikkeitakin.

Jalostaminen on pitkän tähtäimen puuhaa. Kuulin esimerkkejä uusista jalostusohjelmista, jotka tuottivat ensimmäisen pellolle valmiin lajikkeet yli kymmenen vuoden työn ja yli kymmenen miljoonan kulujen jälkeen. Ilman hyvää pohjamateriaalia jalostusohjelmaa on vaikea aloittaa. Lisäksi yksittäisen ominaisuuden saaminen jalostusmateriaaliin on helppoa, mutta peltovalmiin lajikkeen tuottaminen todella haastavaa. Kaikkien haluttujen ominaisuuksien yhdistäminen ja ei-toivottujen välttäminen vaatii satoja risteytyksiä, tuhansia ja tuhansia jälkeläisiä, ja onnistunutta valintaa jokaisessa va)iheessa.
Kansainvälinen vehnän ja maissin jalostuskeskus (CIMMYT) tekee jalostusta ympäri maailmaa ja testaa lajikkeita monenlaisissa oloissa, jotta valintatyölle olisi hyvät perusteet. CIMMYT perustettiin 1940-luvulla Mexicossa ja se osallistui vihreän vallankumouksen aikaansaamiseen. CIMMYT toimii useissa Afrikankin maissa ja nyt avattu septoriatestikenttä on osa CIMMYTin koordinoimaa kansainvälistä jalostusohjelmaa. Testikenttien perustamisessa merkittäviä tekijöitä ovat tarve tiettyjen ominaisuuksien testaamiselle sekä hyvät olosuhteet testaamiseen. Tähän Tunisian vuosittaiset septoria-epidemiat vastaavat hyvin, joten testikenttä tuottaa uskottavaa dataa septoriaresistenssistä. Luonnollisen infektion lisäksi taudin leviämistä ja siten testin vakuuttavuutta varmistetaan levittämällä pelloille viimevuotisia infektoituneita kasveja, ruiskuttamalla itiöitä sekä istuttamalla koealojen viereen rivejä tautiherkkiä lajikkeita.
Matkan toinen puoli oli kolmen päivän intensiivikurssi paikalliselle opiskelijoille. Ensimmäisenä päivänä kuulimme jälleen luentoja jalostamisesta, geenitekniikasta ja patologiasta. Aivan aamulla kuitenkin juhlistimme uuden laboratorion avajaisia. Isäntämme, apulaisprofessori Sarrah Ben M’Barek, pääsi juuri uusiin tiloihin.


Toisena päivänä vierailimme koepelloilla, missä opiskelijoita opetettiin määrittämään taudin vakavuutta visuaalisesti. Samalla toimintaa tutkimusaseman toimintaa esiteltiin myös paikallisille maanviljelijöille. Osana koulutusta keräsimme lehtiä mielenkiintoisesta lajikesekoituskokeesta. EDIT: 5.6.19 tuloksia lajikesekoituskokeesta.


Kolmas treenipäivä oli laboratoriotöitä. Opiskelijat tutustuivat tavallisiin mikrobiologisiin laboratoriotöihin ja saivat kokeilla erilaisia työvaiheita. Minä esittelin käyttämämme tehokkaan tekniikan sieni-isolaattien poimimiseen lehdiltä. Yhdessä myös liimasimme ja skannasimme edellisenä päivänä kerättyjä lehtiä, jotka sitten analysoimme kehittämällämme automaattisella kuva-analyysimenetelmällä ja tuotimme todellista dataa todellisesta kokeesta.
Paikallisten tutkijoiden kanssa vaihdoimme tietoa käyttämistämme tekniikoista sekä suunnittelimme mahdollisia yhteistyöprojekteja. Asensimme heille ohjelmistot kuva-analyysiä varten usealle koneelle, joten nyt hekin pääsevät hyötymään tekniikastamme, joka ikävä kyllä ei vielä ole kovin käyttäjäystävällinen asennettava.

