Työhakemusten tulokset napsahtivat sähköpostiin eräänä perjantaina: ensin Jyväskylästä ja sitten kun sydämentykytykset olivat hiljalleen laantumassa parin tunnin päästä niin myös Zürichistä.
Jyväskylän vastaus alkoi harmillisesti. ”Olemme päätyneet toiseen hakijaan…”. Jatko oli kuitenkin positiivisempi: on aukeamassa toinen paikka aika samantyyliseen projektiin, kiinnostaisiko minua tulla haastatelluksi sitä varten. Tottakai kiinnosti! Sain seuraavan sähköpostin liitteenä heidän rahoitushakemuksensa, joka sisälsi projektin suurpiirteisen kuvauksen, ja pyynnön valmistella sivun mittainen selvitys siitä, mitä haluaisin kuvatun projektin puitteissa tehdä. Haastattelu sovitiin kahden viikon päähän.
Hakijoita Jyväskylään oli 36. Haastatteluihin ensimmäistä paikkaa varten kutsuttiin kolme, ja lisäksi toista paikkaa varten vielä kaksi muuta, minut mukaan lukien. Haastattelu tapahtui skypen välityksellä: toisessa päässä oli neuvotteluhuone, jossa professori, vanhempi tutkija ja kaksi postdocia katselivat minua tutkivasti. Pidin pyydetysti pienen esityksen omasta tutkimuksestani ja sitten juttelimme hakemuksestani ja yleisesti. Keskustelu venyi lähelle tuntia, vaikka suunnitelma oli alunperin 30-45 minuuttia, ja siitä jäi ilmeisesti kaikille osapuolille ihan mukava vaikutelma.
Vähän haastattelun jälkeen sain hyvin samantyylisen sähköpostin Jyväskylästä: olemme valinneet tehtävään toisen henkilön, mutta saamme mahdollisesti lähiaikoina rahoituksen hieman erilaiseen tehtävään, jota voisimme tarjota sinulle. Kiinnostaisiko?
Zürichin vastaus oli myös positiivinen, minut pyydettiin haastatteluun kuuden muun kandidaatin ohella. Muut haastateltiin skypellä mutta minä pääsin erikoisasemassa livehaastatteluun koska olin samasta kaupungista. Olin tutustunut ryhmän jäseniin jo aiemminkin hieman, koska aloin käydä heidän journal clubeissaan hieman ennen kuin sitten hainkin paikkaa tuosta ryhmästä. Aika mukava yhteensattuma!
Kävimme seuraavan journal clubin jälkeen kahvilla kampuksella ja juttelimme mukavia. Myös Zürichiin oli runsaasti hakijoita, mistä uskoakseni kertoo mm. se, että haastatteluunkin valittiin seitsemän henkeä ja kuulemma useita hakemuksia oli pitänyt ”taas” hylätä suoralta kädeltä ehdokkaan puutteellisen (toisaalle suuntautuneen) vuoksi. Neljän päivän päästä sähköpostiin kilahti valtavan hieno positiivinen uutinen. Sain tarjouksen tuohon paikkaan! Niin sai myös eräs toinen hakija: työpaikkailmoistuksen taustalla olikin kaksi avointa paikkaa, johon professori halusi etsiä sopivasti toisiaan täydentävät tekijät. Aika ovelaa!
Nyt vaakakupissa oli siis mahdollinen apuraha Jyväskylässä tai varma työsuhde Zürichissä. Valinta oli lopulta helppo.
Aloitan ensi vuonna Zürichin yliopistossa postdocina, tutkimusaiheena teoreettinen lisääntymisstrategioiden evoluutio (valitako suvullinen vai suvuton lisääntyminen). Ohjaajanani toimii professori Hanna Kokko. Projektin rahoitus on vuosille 2019-2021. Nyt täytyy sitten koittaa väitellä pian, että pääsen aloittamaan enkä hukkaa liikaa tuosta rahoituskaudesta vielä tohtoriopinnoissa.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
Tällä viikolla sitten palaveerasimme ohjaajieni kanssa ja päätimme, että voin väitellä ensi kesäkuun alkupuolella! Näillä näkymin väittelen siis muutamaa päivää vaille kolme vuotta aloittamiseni jälkeen.