SARS-CoV-2 – sukupolvikokemus

Elämme todennäköisesti käänteentekevää ajanjaksoa länsimaisessa elämäntyylissä. Pitkästä aikaa todella tarttuva ja tappava pandemia riepottelee myös rikkaita yhteiskuntia ja ravistelee elämäntyylimme perustuksia. Edelliset laajat, nopeat ja tappavat pandemiat ovat niinkin kaukaa kuin 50- ja 60-luvuilta (aasialainen ja hongkongilainen). Uhkaavia epidemioita on toki ollut 2000-luvullakin useita, SARS, MERS, sikainfluenssa, lintuinfluenssa, Zika jne. mutta mikään näistä ei edennyt yhtä vakavaksi kuin tämä uusin vitsauksemme, covid-19. Tappavammat SARS ja MERS saatiin pysäytettyä alkutekijöihinsä ja uhreja tuli vain muutamia satoja. Lintuinfluenssa ei toistaiseksi ole aiheuttanut pandemiaa. Sikainfluenssa levisi kaikkialle, mutta kuolleisuus jäi tavallisen kausi-influenssa alapuolelle – myös rokotteista saatiin merkittävää apua tapausten ja kuolleisuuden vähentämisessä.

Nyt käsillämme on kuitenkin ”lopultakin” todella vaarallinen pandemia, joka uhkaa suistaa yhteiskuntia kaaokseen, mikäli rajuja toimenpiteitä taudin leviämistä vastaan ei tehdä. Yhtenä esimerkkinä Italia, jossa jo useita päiviä lääkärit ovat kauhistelleet kaaosta sairaaloissa ja hoitokapasiteetin loppumista, vaikka tapauksia on tällä päivämäärällä VASTA n. 25 000. Tuo määrä on alle 0.5% Suomen väestöstä. Kuvittelepa, jos uskallat, mikä on tilanne Suomessa jos vaikka 5% väestöstä on sairaana yhtä aikaa. Kauhistuttava. Ja tauti saattaa levitä hyvinkin kolmannekseen tai suurempaankin osaan suomalaisista. Toivoa sopii ettei yhtä aikaa. Siksi onkin äärimmäisen tärkeää madaltaa huippua, flatten the curve, jotta sairaanhoidon kapasiteetti ei ylity rajusti.

Koronaviruksen vakavuutta on vähätelty viittaamalla ”pieneen”, 2-3%, kuolleisuuteen. Todellisuudessa jo tuo kuolleisuus aiheuttaa valtavasti ruumiita, meidän kaikkien läheisiä, mikäli epidemia leviää laajasti. Lisäksi tuo on vain jäävuoren huippu. Sairaalahoitoa tarvitsee yli 10% sairastuneista ja näistä merkittävä osa hengitysapua ja tehohoitoa. Samaan aikaan pitäisi hoitaa myös kaikki ”tavalliset” tehohoitopotilaat ja sairaalareissut. Kaaos ei todellakaan ole kaukana, mikäli ryöppy pääsee valloilleen.

Kun nyt aiheellisesti olemme kauhuissamme tästä uhasta, kuten syytäkin on, teemme suuria muutoksia elämäntavoissamme. Etätyöt lisääntyvät (kelle se vain on mahdollista), yliopistot, lukiot ja jopa peruskoulut siirtyvät laajasti etäopetukseen. Matkustelu vähenee (Finnair leikkaa 90% lennoistaan). Rajoja pannaan kiinni. Kokoontumisia ja kyläilyjä vältetään. Kaupungille ym. julkiseen tilaan ei haluta mennä. Kuluttaminen vähenee radikaalisti. Kontakteja tuntemattomien ja jopa tuttujen kanssa pyritään välttämään.

Ja tämä tilanne tulee jatkumaan viikkoja, todennäköisesti kuukausia!

Näiden perustavanlaatuisten muutosten kestäessä pitkään, tästä tilanteesta tulee varmasti merkittävä kokemus monien elämässä. Uskon että tämän jälkeen paluuta aivan entisenkaltaiseen ei enää ole. Monet muutokset ovat hyödyllisiä: matkustelun väheneminen ja etätyön lisääminen vähentävät ilmastokuormitusta, virtuaalineuvottelujen normalisoituminen vähentää turhaa kokousmatkailua, käsienpesun lisääntyminen auttaa torjumaan tulevia pandemioita ja kausitauteja. Yhteiskunnat varmasti myös uudelleenorganisoivat toimintaansa, niin että vakaus vastaavaa kriisiä vastaan paranee. Tehottomuutta, monimuotoisuutta ja hajauttamista lisätään, jolloin alueelliset kriisit horjuttavat vähemmän. Resilienssi kasvaa. Ehkä tämä lopultakin antaa riittävän sysäyksen myös kestävään elämäntapaan. Ehkä loputtoman kulutuksen kasvun ja globaalisaation juhlahumun aika on ohi.

Tätä käännekohtaa tullaan vielä muistelemaan tulevaisuudessa. Siksi kehotankin: paina mieleesi ja kirjoita muistiin mitä koet, mitä ajattelet, mitä teet. Noille muistoille tulee olemaan kysyntää.

PS. Yksi motivaattori näille pohdinnoille: Saska Saarikoski käsitteli koronaviruksen vaikutusta globaalisaatiolle esseessään https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000006439595.html

Vastaa