Upeimpia juttuja tutkijan työssä on uusien asioiden ja etenkin ideoiden oppiminen. Jatkuva oppiminen ei ole vain jargonia vaan parhaimmillaan todella innostavaa ja motivoivaa. Uusia ideoita oman erikoisalan ulkopuolelta löytyy kun vain jaksaa lukea artikkeleita – mikä toki on haastavaa. Onneksi on viikoittainen ”journal club”, jossa käsitellään aina jonkun ryhmäläisen valitsema artikkeli.
Eräs järisyttävän kaunis IDEA, tuli vastaan viime syksynä. Aiheesta uutisoitiinkin mm. Helsingin sanomissa. Tutkimus, tai oikeastaan näkemysartikkeli (”perspective”), käsitteli homoseksuaalisuuden alkuperää. Homoseksuaalisuus on askarruttanut tutkijoita hyvin pitkään. Miksi niin monet eläinlaji kohdistavat selvästi seksuaalista käytöstä samaa sukupuolta olevia lajitovereita kohtaan? Miksi tuollaista voi kehittyä, miten evoluutio voi suosia sitä? Väistämättähän siitä täytyy olla haittaa? Turha parittelu ilman lisääntymismahdollisuuksia tuhlaa vain voimia ja vielä altistaa pedoillekin? Mikä siis voisi olla niin suuri hyöty tuosta käytöksestä, että se kumoaisi kaikki ilmeiset haitat?
Nyt tutkijaryhmä ehdottaakin, että noiden kysymysten lähtökohta onkin väärä. He ehdottavat täysin toiselaista lähtökohtaa. Ehkä homoseksuaalisuus, tai tarkemmin sanottuna samaan sukupuoleen kohdistuva seksuaalinen käyttäytyminen, ei olekaan kehittynyt. Ehkä se on vain ”jäänyt”! Ehkä seksuaalisuus onkin alunperin kohdistunut kaikkiin, sukupuolesta riippumatta – ja heteroseksuaalinen parinvalinta on kehittynyt ”erikoistapauksena” tuosta lähtökohdasta.
Vaihtamalla näkökulman pois heteronormatiivisesta, voimmekin pitää mahdollisena täysin toisenalaista lähtökohtaa. Idea on upea, suorastaan kaunis!
Ja tärkeintä siinä onkin nimenomaan idea. Tuota hypoteesia ei varmaankaan voi testata kovin helposti eikä artikkelissa kokeellista näyttöä tai dataa juuri ollutkaan. Keskeistä on idea. Idea joka tarjoaa täysin uudenlaisen tavan katsoa ongelmaa.