Olin juuri lomalla neljä viikkoa. Kuten arvata saattaa, tein lomalla myös paljon töitä. Ainakin siinä mielessä paljon, jos olettaa että lomalla ei kuuluisi tehdä mitään töitä. Loma oli kuitenkin suhteellisen vapaa työstressistä eikä tyypillisesti lomaa edeltävä katastrofikiirekään ollut tällä kertaa ongelma.
Suurin osa lomatöistä tapahtui sähköposteja lukemalla ja lähettämällä. Lähetin loman aikana 52 sähköpostia. Hoidettavia asioita olivat valokuvan lisenssilomakkeen täyttäminen ja lähettäminen julkaisijalle, työmatkakulujen takaisinmaksun pyytäminen, kohta julkaistavan artikkelimme julkaisuprosessin edistäminen, tutkijayhteisömme sometiliin liittyvä viestittely, tutkimuslaitteiston tilaukseen liittyvien yksityiskohtien selvittäminen, maisteriopiskelijan ohjaaminen, esitelmän valmistaminen, epäpäteväksi paljastuneen potentiaalisen kandiopiskelijan tilanteen selvittäminen jne. Ylipäätään kaikki, mikä vaati reagointia nopeammin kuin neljän viikon päästä. Eli käytännöllisesti katsoen – kaikki.
Julkaistavan artikkelin julkaisuprosessin edistämiseen liittyy monta asiaa. Ensinnäkin selvittelin virheellisten tiedostojen kohtaloa ja lähetin julkaisijalle oikeat versiot. Toisekseen välitin julkaisukustannuslaskun ryhmämme sihteerille, selvitettyäni kuka sen maksaa ja mistä. Kolmanneksi käytin noin kuusi tuntia julkaisuasuun muotoillun artikkelimme oikolukemiseen ja kommentoimiseen. Tähän tehtävään sai julkaisijalta 48 tuntia aikaa, joten ei paljon lomia kyselty.
Loman mukavin työtehtävä oli vierailu Lukella (luonnonvarakeskus) Jokioisilla. Osallistuin remontoidun ”Planta”-talon avajaisiin ja tapasin kasvitautitutkija Marja Jallin kanssa. Löysin Marjan yhteytiedot Luken (harmillisen epäselviltä) nettisivuilta viime syksynä etsiessäni tutkimusalaani vastaavaa toimintaa Suomesta. Paljastui että Marja oli ollut samassa tutkimusryhmässä vuonna 1998 muutaman kuukauden vierailulla. Tosin ”sama tutkimusryhmä” tarkoittaa tässä tapauksessa vain samaa professoria – koko muu henkilöstö, tutkimusinstituutti ja jopa maanosa ovat vaihtuneet sen jälkeen. Kun Suomen loma varmistui, sovimme Marjan kanssa tapaamisesta ja sain kutsun avajaisiin. Vierailu oli todella mielenkiintoinen ja ehkä merkittävä tulevaisuuteni kannalta: Luke vaikuttaa erittäin potentiaaliselta työnantajalta tulevaisuudessa. Ja onhan Jokioinen paljon lähempänä Suomea kuin Sveitsi.